Ystävyydestä

Meidän Zonamme, Nitan täti itseasiassa, on 3-vuotias ja todellakin ikuinen kakara. Se asuu vanhemmillani Turengissa, vaikka periaatteessa onkin mun koira. Se jäi mulle Jetin tokasta pentueesta silloin, kun vielä asuin Turengissa. Meni reilu vuosi ja tuli Tampereelle muuttamisen aika. Zona on ollut mun luona Tampereella aina satunnaisia kertoja, mutta se on laumakoira, ollut aina lauman alimmainen, eikä se oikein sopeutunut olemaan ainoa koira. Senpä takia se on sitten asunut maalla lauman kanssa...

Äiti ja iskä ovat sitten päässeet hemmottelemaan sitä ja Zonasta on tullut oikea pikkuprinsessa, huomion keskipiste. Ihana luonne sillä on, onneksi molemmat vanhempani ovat kuitenkin niin koiraihmisiä, että tietävät koiran "pilaantuvan" herkästi liiallisella hemmottelulla ja Zona on siltä säästynyt. Mutta todellakin huomion keskipisteenä se on tottunut olemaan, sekä lauman alimmaisena, meidän "vauvana". Joten arvata saattaa, että Zona ei ole ikinä tykännyt pennuista.

Kun Nappi ja Diego (serkkujeni koirat) viime joulun aikoihin tulivat ekoja kertoja kyläilemään, Zona ei voinut sietää niitä! Kammottavia pikkupentuja, Zonan mielestä ne olisivat voineet pysyä koko ajan tismalleen samassa paikassa, hiljaa ja liikkumatta. Onneksi ollaan päästy näkemään näitä tapauksia usein, ja pikku hiljaa Zona on alkanut sietämään jo paremmin ja paremmin. Vieläkään ei kuitenkaan Zonan mielestä saisi turhan paljoa liikkua, eikä varsinkaan nopeasti.

Tämän takia meitä jännittikin, että miten Zona suhtautuu meidän pentuun! Varsinkin kun punkataan koko kesä Turengissa, kun ollaan molemmat kesätöissä Hämeenlinnassa. No ihan alkuunhan Zona oli samanlainen Nitalle kuin Napille ja Diegollekin. Pentu ei olisi saanut liikkua, ja Zonasta oli kamalaa jos pikkuinen sai enemmän huomiota kuin se.

Nopeasti Zona kuitenkin otti isosiskon (tädin?) roolin ja tälläkin hetkellä nuo kaksi kaverusta leikkivät keskenään. Zona on ollut ihan uskomaton tuon pennun kanssa! Se on niin kärsivällinen, se kestää, vaikka toinen roikkuu parrassa tai hännässä kiinni. Välillä se kävelee Nitan päältä ja laittaa Nitan selälleen, sanaakaan sanomatta. Välillä taas on niin länderileikkiä, molemmilla suut ammosellaan ja hampaita kolistellaan vastakkain. Ulkona molemmat saavat vuorotellen hepuleita ja toinen sitten aina jahtaa perässä. Zona on ottanut Nitan kevythäkin nukkumapaikakseen ja sinne ne molemmat silloin tällöin käpertyvät päiväunille yhdessä. On vain jotenkin niin ihanaa katsella, kun molemmat tykkäävät toisistaan! Kuvat kertokoot enemmän:

Zona ja Nitta aurinkopläntissä

Ollaan me sulosia!

Sitten vielä loppukevennyksenä kuva-arvoitus! Mitä löydät kuvasta? Vastaus kuvatekstissä!

V: Ihminen (viltin alla) ja kolme länderiä päiväunilla