Nitta saapuu kotiin

Olin suunnitellut länderipennun ottamista jo pitkään. Jetti ja Zona (rakkaat länderilapseni) kun asuivat yhä edelleen porukoillani Turengissa, kun taas itse opiskelen Tampereella. Asumme kerrostalossa, joten eiväthän landelaiset koirani tänne sopeutuneet... Lisäksi ne olivat niin laumakoiria, että eivät osanneet olla yksin. Turengissa asuu siis Jetin ja Zonan lisäksi myös kääpiösnautserimme Ceci, joten jokatapauksessa joku likoista olisi jäänyt yksin joko Turenkiin tai sitten Tampereelle.

Ilman koiraa eläminen ei tule kuulonkaan, siispä suunnitelmissa oli hankkia uusi pentu, joka tottuisi asumaan yksin täällä mun ja Jussan kanssa, mutta sopeutuisi myös olemaan Turengin koiralaumassa. Rodunvalinnassa ei ollut mitään epäselvää, tietty se on länderi! Mutta mistä yhdistelmästä? Koska? 

Yhtenä kriteerinä oli, että Jetti sais olla jossain taustalla (koska se on mun mielestä ihan ykkösländeri <3 ). Tietysti myös mahdollisimman terveet vanhemmat ja mieluusti vielä kivannäköset ja -luonteiset. No mullahan kävikin sitten hyvä tuuri, kun kuulin, että Jetin Totti-poikaa (Jettildan Aivaneka) kyseltiin Carolle (Dreamwishes Carolina)! Siinä olisi yhdistelmä, jossa kaikki "kriteerit" täyttyisivät. Tottihan on myös ihan huippukoira, jonka luonteesta ja ulkonäöstä tykkään ehdottoman paljon! Lisäksi sitä on nähnyt niin paljon, että uskon tuntevani sen ihan kunnolla. Carosta en tiennyt etukäteen kovin paljoa, muuta kuin, että nättihän se oli ja myös agilityssa ilmeisen nopea! Lisäselvitysten jälkeen myös Caron luonne vaikutti ihan kympiltä! Samoihin aikoihin selvisi myös toinen yhdistelmä (Roppa ja Mese), joka vaikutti aivan yhtä lupaavalta. Harmi vain, tämä pentue sai alkunsa paria kuukautta myöhemmin kuin Caron ja Totin...

Maaliskuun alussa Caro-mamma sitten putkautti maailmaan 13 pentua! Ihan uskomatonta! Pennut syntyivät keisarinleikkauksella, joka kasvattajien Tiinan, sekä Mallan ja Jukan mukaan meni hyvin. 6 tyttöä, 7 poikaa. Hurja määrä! Kuvia saatiin pian ja kaikki olivat tosi nätisti värittyneitä! 

Pari kertaa käytiin sitten Mikkelissä Mallan ja Jukan (Caron omistajat) luona pentuja katsomassa. Kaksi pentua iskivät koko ajan erityisesti silmään, joista toinen oli Nitta. Piiitkän pohdiskelun jälkeen päädyttiin sitten meidän Nittaamme. Kummatkin tytöt olivat aika samankaltaisia ulkonäöltään. Suunnilleen saman verran ruskeeta suhteessa valkoiseen ja melko samankokoisia. Jostain syystä kuitenkin Nitta tuntui siltä omalta ja niin oli valinta tehty! 

Alkoi jännittävä odotus sisältäen pentupeilaukset ja terveystarkastukset... Odotus palkittiin vihdoin ja eilen käytiinkin hakemassa oma pieni länderityttömme kotiin! Niin saapui Nitta, virallisemmin Krumme Furche Feenhaft kotiinsa Tampereen Hervantaan. Ja voi että kun se on niin ihana!