Eka viikko takana

Nitalla oli tänään synttärit, huimat yhdeksän viikkoa on pikkuinen! Nitta on asunut nyt meidän kanssa Tampereella reilun viikon. Ja aivan ihana tapaus tuo koiralapsi!

Viime viikonloppu meillä meni mökkeillessä. Me, mun porukat, kummitäti ja -setä sekä serkut "puolisoineen" oltiin perjantaista sunnuntaihin Kuhmoisissa järvenrantamökillä. Ihmisiä siis oli aika paljon, kuin myös koiria! Nitan lisäksi siellä oli tietysti meidän Turengin tytöt, eli Jetti (mummo), Ceci ja Zona (tätipuoli). Lauman lisäksi oli myös Nitan pappa eli kromfo Aku, Suvin (serkku) ja Eetun reilu puolvuotias parson Diego ja Miikan (serkku myös) ja Kanervan samanikänen mäyris Nappi.

Nitta oli tosi tohkeissaan, kun oli niin paljon koirakavereita ja sai touhuta vähän vapaammin kuin kotona kerrostalossa. Ihan ekat tunnit meni vähän rauhallisemmin härdellistä hämmentyneenä, mut tän ensihämmennyksen jälkeen ei kyllä neiti osottanut minkäänlaista arkuutta. Jopa Diegon kupista käytiin syömässä (samaan aikaan kun Diego ite ruokaili), vaikka hetkee aiemmin Diego oli laittanu Nitan ihan matalaksi. 

Mökkiviikonloppu meni siis tosi mukavasti, oli myös hienoa huomata, että Nitta kuitenkin pystyi rauhottumaankin, vaikka ympärillä hyöri monta nelijalkasta. Sisäsiisteyden opettelu sai myös hyvän potkun mökiltä, kun saatiin lähes kaikki neidin tarpeet hoidettua pihalle.

Mökin jälkeen mulla itella alkokin kova koulujuttujen teko ja Nitta jäi aikalailla Jussan huostaan, kun se pystyi olemaan lähes koko päivät kotosalla. Sisäsiisteys lähti tosi hyvin käyntiin ja melkein tuntu, että toi pentu osaa jo pidätelläkin! Vähän myös ollaan treenattu perus tokohommeleita (istu, maahan, katso, tule) ja aika nopsaan Nitta näyttäs oppivan! Olin myös tosi yllättynyt, kun se osaa hakea pallon ja tuoda sen suoraan luokse ja irrottaa, ilman minkäänlaista opettelua! Fiksu neiti :)

Ihan älyttömän vilkas Nitta myös on. Kun se on hereillä, niin ei kauheasti paikallaan malttais olla. Koko ajan pitää kuitenkin olla siellä missä me ihmisetkin ollaan, on se niin ihmisläheinen kuitenkin :) Tosi kekseliäältä ja määrätietoiselta tuo myös vaikuttaa, se tosiaan heti ekana yönä, kun sen piti nukkua lattialla, oli aamuun mennessä kiivennyt jotenkin meidän väliin ja herättiin siihen, kun pennun kieli lipoo korvaa. Meillä on myös eteisen ja muun asunnon välille viritetty puoli metrii korkee aita, mutta eihän se meidän neitiä ole juurikaan pidätellyt...

Aivan huipputyypiltä vaikuttaa edelleen tuo pikkuländeri, oon kyllä niin tyytyväinen siihen ja se on varastanut meidän molempien sydämet jo kokonaan itsellensä! :) Kiitos vaan kasvattajille, kun noin ihanan pennun on meille antaneet ;)

Nitta ja Nappi