keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Kuulumisia

Aika on taas vierähtänyt nopsaan ja blogin päivitys on jäänyt... Nitta on kasvanut hurjaa vauhtia, tällä hetkellä se on oikea koipeliini!

Pari viikkoa sitten oli ländereiden mestaruuskisat Janakkalassa. Me oltiin toki Zonan kanssa kisaamassa (ei mainittavaa menestystä, tosin edellisen päivän RimAn kisoista nollavoitto!) ja lisäksi Nitta oli turisteilemassa. Kisoissa olikin sitten myös viisi Nitan sisarusta (Kiri, Cinco, Tofslan, Eva, Ricca), joten saatiin ihan kunnon pentutapaaminen aikaan. Yllättävän nätisti nuo pennut tulivat toimeen keskenään, mitä nyt välillä piti länderirähinää pitää... Nittakin käyttäytyi muuten hienosti, mutta välillä meinasi alkaa isottelemaan ja silloin piti puuttua peliin. 

Viime viikonloppuna oltiinkin SM-kisoissa Jyväskylässä. Siellä nähtiin jälleen Cinco-siskoa. Voi että se on kyllä ihana! <3 Nitta ja Cinco leikkivät tosi nätisti, äänet pysyivät tasaisina eikä rähinää syntynyt. Vauhti kyllä oli kova, mutta niinhän ländereillä yleensäkin! 

Leikin seurauksena Nitta oli aivan pölyinen ja likainen, joten päätettiin viedä se pesulle läheiseen järveen. Luonnon vettä Nitta ei ollutkaan aiemmin nähnyt ollenkaan. Ensin laitoin sen ihan vaan kylpyyn ja pestiin selästä pölyt pois. Siitä neiti ei oikein innostunut. Löydettiin sieltä myös aika hyvä ranta, tasanen hiekkapohja ja ei kovin syvää, joten Nitta pääsi myös totuttelemaan uimisen makuun. Keppiä se haki hienosti, toki vain kahluusyvyydeltä. Mutta ehkä me saadaan siitä vielä uimamaisteri! Itse tykkäisin kovasti, jos Nitta pitäisi edes vähän uimisesta. Se on kuitekin hyvä liikuntamuoto, tekee hyvää lihaksille (myös sellaisille mitä ei muuten välttämättä käyttäisi) ja lisäksi kesäisin se on myös hyvä virkistyskeino kuuman kesäpäivän päälle.

Maanantaina lähdettiin illalla Tampereelle Hervantaan käymään yhdeksi yöksi, meidän oikeeseen kotiin. Kun kerrankin molemmilla oli vapaata samaan aikaan... Nitta lähti tietysti mukaan muistelemaan, että missä se tulee sitten kesän jälkeen taas asumaan! Hieman oli kulttuurishokkia havaittavissa, kun ei enää ollutkaan Zona-tätiä turvana ja tuhat kertaa enemmän ihmisiä ja autoja joka puolella. Monesti ulkona piti vastaantulevat ihmiset puhkua. Uskon kuitenkin, että Nitta tottuu ihan hyvin elämään myös kaupungissa. Ei se onneksi kuitenkaan niiiin järkyttynyt ollut ja tarpeetkin osattiin hienosti tehdä ulos, vaikka matkaa onkin omalta kotiovelta lähimmälle nurmikkopläntille pikkasen enemmän kuin Turengissa mummolassa.

Eilen (tiistaina) päästiin sitten käymään ländereiden pentutapaamisessa Kangasalla. Lepolat (kennel Alobelin) ovat alkaneet järjestemään pentukouluja ländereille nyyttikestiperiaatteella. Siis aivan loistavaa! Tää oli nyt toinen kerta, kun pentukoulua on järjestetty (me ei päästy ekalla kerralla) ja tarkoitus on ilmeisesti viikottain kokoontua. Varmasti mennään toistekin, kun vaan töiltä päästään!

Pentukoulussa oli Nitan lisäksi Alobelin C-pentueesta Nitan kanssa lähes samanikäiset Lyyli (Lepoloiden oma pentu), Alma ja Essi sekä Raasillan B-pentueesta vähän nuorempi Jalo. Niin ja oli siellä myös "vääränrotuisia", ihastuttava 8-viikkoinen isovillakoiran pentu Siiri! 

Nitta käyttäytyi todella hienosti, länderikisoissa ollut isotteleminen oli jäänyt, mutta reippautta kyllä löytyi. Ainoastaan muut eläimet vähän jännittivät, kissaa ja hevosta Nitta ei ollutkaan ennen nähnyt! Kaiken kaikkiaan oli hieno kokemus tuo pentukoulu ja oli tosi mukava nähdä myös muita länderilapsia. Suuret kiitokset Lepoloille järjestämisestä!

Siinä taitaakin olla kaikki mitä ollaan puuhailtu? Tietysti kotona ollaan "treenailtu" (=leikitty) vähän agilityjuttuja, kuten keppejä, putkea, siivekkeiden välistä menoa ja puun kiertämistä. Lisäksi perustottisjuttuja, istumista, maahanmenoa, luoksetuloa ja katsekontaktia, myös sivulletuloa ollaan vähän alotettu. Niin ja tietty näyttelykäyttäytymistä ollaan pikkasen treenailtu! Nitta on hirmu perso kaikelle ruualle, joten sitä ei sen puoleen ole vaikea motivoida mihinkään. Se on kylläkin mulle itselle vähän outoa, koska Jetti ja Zona ovat olleet melkein pelkästään lelukoiria, ainakin agilityn puolella. Meidän on tarkoitus alottaa kunnolliset treenailut tosi rauhassa ja pitkään tehään kaikkea vaan leikin varjolla. Toistaiseksi toi kakara kun tykkää kauheasti tehdä kaikkea puuhaa mun kanssa, enkä halua vahingossakaan sen intoa sammuttaa! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti